Haluatko kuulla virheellisen uratarinan? Sellaisen, jonka valokeilassa eivät ole tutkinnot ja voittopokaalit, vaan virheet. Virheet, joiden merkitys on voittoja ja menestystä vahvempi ja vahvistavampi.
Ei aavistustakaan, kuka olen
Opiskelupaikan valinnassa ratkaisi enemmän jonkun coolin, minua vanhemman tyypin tekemä valinta ja lapsuuden pinttymä kuin omien tavoitteideni tunteminen. Kun nyt seuraan poikani intohimoa oppia ja kehittyä valitsemallaan opiskelualalla, en tunnista omilta opiskeluvuosiltani mitään vastaavaa innostusta. Olin innostunut toimintaympäristöstä, en siitä mitä minun oli tarkoitus oppia tai harjoitella. Näinkin heikoilla pohjilla opintoni johdattelivat ja mahdollistivat minulle tämänhetkisen unelma-ammattini. Minulla on nyt 58-vuotiaana ensimmäistä kertaa aito tunne, että tämänhetkiseen ammattiini minut on kutsuttu.
Tähän väliin on tärkeä lausua, että olen nauttinut valtavasti kaikista urani aiemmista vaiheista. Ei ole siis ollut kärsimystä ollenkaan tähänastiset ammattini.
En pysty olemaan Tami, Platonov enkä varsinkaan Jortikka
Maajoukkuevalmentajaurani alkuvaiheessa ajattelin, että minun pitää opetella huutamaan, menestyäkseni valmentajana. En ollut huutanut koko sen astisen elämäni aikana kenellekään, koskaan. Opin aika nopeasti, että turvan tunteen rakentaminen, arvostuksen osoittaminen ja aidon yhteyden luominen ovat paljon huutamista tehokkaampia sitouttajia.
Kun oma tavoite menee tiimin tavoitteen edelle
Jonkin sävyistä kunnianhimoa minussa on, vaikka en sitä ihan kaikissa muodoissa tunnistakaan. Halusin menestyä ja päästä kansainvälisiin kuvioihin. Hakeuduin kansainväliseen valmentajakoulutukseen ja minulle annettiin kasvun mahdollisuudet. Onneksi tarpeeksi pian huomasin, että omat uratavoitteeni eivät pitkän päälle olisi enää palvelleet parhaalla mahdollisella tavalla urheilijoita. Oli aika tehdä iso ratkaisu – avata mieli sille, että seuraavat askeleet vievät pois urheiluvalmennuksesta. Jotain kohti, mistä minulla ei ollut mitään hajua.
Yksi parhaista koulutuksista – Käänteinen HOPS
Suoritin urheilutoimittajan erikoisammattitutkinnon ymmärtääkseni, että minusta ei missään tapauksessa tule urheilutoimittajaa. Tämä ei ole tunne, vaan tieto. Nyt kun seuraan kurssikavereideni Kristiina Kekäläisen ja Mervi Kallion uraa… en olisi mitenkään voinut menestyä. Heillä on ominaisuudet ja intohimo siihen mitä tekevät, minulla ei. Olisitpa kuullut minut selostamassa Jokimaan raveja. Koulutus oli huikea. Opin esiintymisestä, tiivistämisestä, jännittämisen valjastamisesta enemmän kuin siihen mennessä koskaan.
En halua, että ratkaiset ongelmani – Haluan vain, että kuuntelet
Tiimissäni henkilöstöjohtajana oli markkinoinnin, tuotekehityksen ja HR-palveluiden huippuasiantuntijat. Luulin, että minun täytyy tietää enemmän, osata ratkaista ongelmat ja tehdä töitä yöt ja päivät. Henkilöstöpäällikkö tuli luokseni uupuneena yrittäessään etsiä ratkaisua johonkin. Hän kysyi, onko sinulla hetki aikaa. Minä siihen, että no ei oikeastaan, mutta kerro vain. Näytin mahdollisimman kiireiseltä, että hän ei viipyisi pitkään. Hän kertoi asiansa ja minä ratkaisin. Hän sanoi otsikon sanat.
Peruutan viikkopalaverin, koska on kiire
Oli paljon kaikkea – johtoryhmätyötä, viestintävelvollisuuksia, kv-palavereita jne. Peruutin viikkopalaverin tiimin kanssa, koska tiesin myös muilla olevan kädet täynnä. Myöhemmin ymmärsin, että oltaisiin kaikki tarvittu se yksi hetki pysähtyä ja rupatella.
Faktat oikein, missä on Virpi?
Lausanne – IMD, vuosi 2010. Valmennuspäivän aiheena oli vaikuttava esiintyminen. Harjoittelin ja viimeistelin esitystäni loputtomiin. Tiesin hallitsevani faktat pieniä yksityiskohtia myöten. Niistä sainkin ansaitsemani palautteen, mutta lontoolaisen teatterikoulun valmentaja kysyi lopuksi ison kysymyksen Where were YOU? – I tried to find the joyful, enertegic personality of yours. The one that I ́m willing to listen to and whom I ́ve learnt to trust. I failed to find her. Minä luulin, että se on parempi pitää piilossa, ollakseni uskottava.
Why do you apologize, when you shouldn ́t?
Lausanne – IMD, vuosi 2018. My Coach Mark Talbot asked: Why is it that you apologize every time you are about to say that you disagree, or when you want to give feedback, or to say your opinion? How does that help you or anyone? Vastasin ja ymmärsin, ei mitenkään – päinvastoin. Anteeksi pitää pyytää, kun siihen on tarve. Anteeksi ei pidä pyytää silloin, kun sanoo mielipiteensä tai antaa palautetta. Arvostava ja suora puhe luo turvallisuutta. Kierteleminen turvattomuutta.
Kysyn tämän kysymyksen, koska…
Coach- mentorini Raija Salomaa antoi arvokkaan palautteen yhden harjoitus-coachingin päätteeksi. Kysymyksen tekee vahvaksi se, että kysyt – ei se, että selität jokaisen kysymyksen. Raija: Kysy vain, älä selitä.
Ego ja sielu
Urani alku- ja keskivaiheet olen palvellut egoani ja itse kuvittelemiani muiden ihmisten odotuksia. Olen rakentanut, edennyt, kasvanut ja vahvistunut. Alkuun varmaan myös tehnyt vanhempani ylpeiksi ja myöhemmin nauttinut muunkinlaista arvostusta. Nyt palvelen sieluani, sitä mikä saa minut tuntemaan itseni täydemmäksi, merkityksellisemmäksi niille ihmisille, jotka ovat ympärilläni.
Mekaniikan lait
Jos palaisin urani alkuun valmentamaan lahjakkaita urheilijoita, kuuntelisin herkällä korvalla ja silmällä heidän luontaista tapaansa liikkua ja pelata eli leikkiä. En asettelisi kehoja valmiiksi asentoon, jonka tiedän mekaniikan lakien perusteella olevan oikein.
Koska olen hänen äitinsä, tiedän paremmin
Ja lopuksi. Poikani tietää paremmin kuin minä, mikä hänelle on tärkeää ja mikä häntä kutsuu. Minun roolini parhaimmillaan on kuunnella, olla siinä ja oppia.
Muitakin hyödyllisiä virheitä olen toki tehnyt. Koko tämän matkan olen tarvinnut ja nauttinut, löytääkseni sinne missä nyt olen ja tästä eteenpäin.
Virpi Ojakangas
Business Coach
Ojakangas Coaching Oy