Ajatuksia kirjasta Time to think – Listening to ignite the human mind
Nancy Kline
Monissa yrityksissä sisäisten ja ulkoisten palvelujen, prosessien ja työkalujen kehittämiseen käytetään valtavasti energiaa ja resursseja, parhaimmillaan kehitysfunktioiden asiantuntemus on huimalla tasolla. Kaikesta tästä panostuksesta huolimatta, jotain vaikuttavuutta puuttuu. Nancy Klinen kirja – Time to think, vahvistaa ajatustani, että kahdenväliset kohtaamiset lopulta ratkaisevat.
Mistä asiantuntijoille maksetaan ja miksi heidät palkataan? Heidät palkataan ajattelemaan, tuomaan uusia ideoita ja ratkaisuja. Miksi emme osaa hyödyntää sitä, mitä työtä hakeva henkilö lupaa työhaastattelussa? Mihin uudet ajatukset ja ideat katoavat ja mihin ongelmanratkaisutaito häviää? Tukahdutetaanko ne sillä, että emme itse asiassa aidosti kuuntele, mitä toisella on sanottavaa, emmekä kannusta ja aktivoi ajattelemaan? Johto ja lähijohtajat antavat valmiit toimintamallit ja ratkaisut. Tämä vie mahdollisuuden, niin yksilöltä kuin organisaatioltakin oppia, oivaltaa ja luoda jotain, mitä ei vielä ole olemassa.
Läsnäolo ja ajatteleminen
”Everything we do depends for its quality on the thinking we do first. Our thinking depends on the quality of our attention for each other”
Kirjan alussa käsitellään suorituksen ja toiminnan kehittämisen mekanismia – miten aikuinen ihminen oppii. Kaikki, mitä teemme, on riippuvaista siitä, miten laadukkaasti pystymme ensin ajattelemaan. Riippumatta tahdonvoimasta tai päättäväisyydestä, toiminta kuvastaa sitä, mitä ajattelua taustalta löytyy. Parantaaksemme suoritusta tai oppiaksemme, meidän täytyy ensin kehittää tapaamme ajatella. Ajattelun kehittymiseen vaikuttaa se, kuka kuuntelee, kun ajattelemme ääneen. Optimaalisessa oppimisympäristössä kuuntelija osoittaa tasavertaisuutta, kannustaa, haastaa, pystyy ottamaan tunteet vastaan, antaa tietoa vain, jos se on tarpeen, vahvistaa eikä keskeytä. Kuuntelijan kyky osoittaa huomiota, edesauttaa laadukasta ajattelua.
Mitä muuta tarvitaan kuin hyvää kuuntelemisen taitoa?
“Between you and a wellspring of good ideas is a limiting assumption. The assumption can be removed with an incisive question.”
Kehittymiseen ja oppimiseen tarvitaan muutakin kuin hyvää kuuntelun taitoa. Tarvitaan tarkkanäköisiä ja vahvoja kysymyksiä. Kysymyksiä tarvitaan erityisesti kehitystä estävien olettamusten tai uskomusten poistamiseen. Esimerkiksi: ”Minulla ei ole kykyä innovatiiviseen ajatteluun.” Uskomuksen kimppuun voi käydä kysymällä Katie Byronin neljä kysymystä. 1.Onko se totta? 2. Mistä tiedät, että se on totta? 3. Mitä tapahtuu, kun uskot sen olevan totta? 4. Mitä sinä olisit ilman tuota ajatusta?
Kirjan ydin rakentuu arvostavan kuuntelun ja vahvojen kysymysten ympärille. Tavoitteena on synnyttää syvä luottamuksen ja arvostuksen ilmapiiri osoittamalla jakamatonta kiinnostusta, antamalla toiselle mahdollisuus pohtia ääneen ilman, että häntä keskeytetään tai että kuulija tarjoilee omia sanojaan esittää kertojan tarinaa.
Ajatteluympäristön kymmenen elementtiä
Ajatteluympäristön peruslähtökohta kolahti voimakkaasti ja herätti ajatuksia. Kuinka usein kiihkeässä työympäristössä teen asioita ajattelematta itse omilla aivoillani? Toteutan omassa roolissani konsernin strategiaa, noudatan prosessia, jonka on luonut joku ennen minua, tuotan palveluita siinä muodossa, kun niitä on aiemminkin tuotettu. Varmistanko tiimin ideointipalaverissa, että kaikkien ideat tulevat kuulluiksi, vai vaan niiden, jotka tuottavat ideoita nopeasti ja ovat äänekkäämpiä? Kysynkö itseltäni ja muilta ”Mitä sinä tästä itse todella ajattelet?” Ja sen lisäksi, kuuntelenko aidosti, jos toinen on valmis vastaamaan, mitä hän todellisuudessa ajattelee? Palkitsemmeko siitä, että ihmiset ajattelevat omilla aivoillaan ja tuottavat uusia ideoita vai palkitsemmeko siitä, että ihmiset tekevät, niin kuin muutkin ja ajattelevat niin kuin kaikki muut ajattelevat?
Ajatteluympäristön 10 elementtiä:
- Jakamattoman huomion antaminen. Arvostava kuunteleminen, kiinnostuksen ja innostuksen osoittaminen.
- Vahvat kysymykset. Rajoittavien uskomusten murtaminen.
- Tasavertaisuus. Toisen kohtaaminen tasavertaisena ajattelukumppanina. Ajan ja huomion tasavertainen jakaminen. Sopimuksista ja rajoista kiinnipitäminen.
- Arvostaminen. Arvostus / Kritiikki – suhteessa 5 / 1.
- Rauhoittuminen. Vapaus kiireestä ja pakottavuudesta.
- Kannustaminen. Kilpailemisen yläpuolelle asettuminen.
- Tunteet. Riittävästi tilaa myös tunteille, jotta ajattelu kiinnittyy.
- Tieto. Kokonaisen ja tarkan kokonaiskuvan tarjoaminen.
- Paikka. Sellaisen fyysisen ympäristön tarjoaminen, joka huokuu toisen arvostamista.
- Erilaisuus. Se on lahja, että olemme erilaisia.
Lopuksi ajatus erilaisuudesta
Yhteistyömme on haastavaa, kun olemme niin erilaisia. Minun on vaikea ymmärtää, kun hän on niin erilainen. Täydennämme toisiamme, kun olemme niin erilaisia. Toimimme hyvin yhteen, kun olemme niin samanlaisia. Olemme onnistuneet rekrytoimaan saman henkisiä ihmisiä.
Erilaisten luonteenpiirteiden, tarpeiden ja persoonallisuuksien hyväksyminen on alkusysäys sille, että opimme hyödyntämään erilaisuutta. Jokaisella meistä on omanlaisemme tarpeet, jotka ovat edellytyksenä sille, että pystymme parhaimpaamme. Hyvä tapa lähteä liikkeelle erilaisuuden ymmärtämisessä ja hyödyntämisessä, on kertoa omista tarpeistaan muille.